Señoritas and sweet lolitas
Olen saanut piirrustusintoni takaisin ja nyt alan opettelemaan koneella piirtämistä.
Elämänilo ja hallelujah.
Kipeänä lol
Twitteristä varmaan moni onkin huomannut mun ärsyyntyneet allergiset/flunssaiset päivitykset, ja kipenänä olen siis vieläkin. Epäilin pitkän aikaa että olisin allerginen mansikalle tai pähkinälle, yms. Säikähdin kans josko olis ollut jotain valoherkkyyttä, mutta toivotaan ettei. huihuihui silti..Yhden oudon reaktion olen saanut mansikkamargaritasta ja kotitekoisesta mansikkamehusta, toisen reaktion syötyäni toffifeen ja se pähkinä tuntui aivan kamalalta edes nielaista.
Ja tää on outoa mulle, koska oon saanut elää elämäni rauhassa jo 18 vuotta ilman mitään allergioita, toivottavasti ei koskaan tulisikaan mitään.
Mutta random kuvapäivityksen aika on NYT! Eli ei, nyt ei tule mitään vakavaa kirjotusta koska mun vakavat ajatukset on viimepäivinä ollut niin paskoja angstisia ja paranoideja mietteitä. Niitä en siis halua koskaan päästää ulos päästäni, thank you :----D
Suosittelen tätä kauppaa ihmisille jotka tykkää kunnolla shoppailusta, ja haluavat löytää kunnon alehinnoilla ihania vaatteita. Elikkäs outnet on paikan nimi! Itse olen kerennyt tilaamaan vain kaksi mekkoa.
Älkää IKINÄ ostako näitä muffinseja. Niin ylivoisia ällöttäviä sokeripaskoja että jeesus. Kaksi viimeistä on vieläkin mun jääkaapissa enkä ole pystynyt heittämään niitä roskiin koska vatsa ei kestä edes niiden katsomista. Näistä tulee huonompi olo kuin mistään salmiakkikossusta pahan krapulan jälkeen.
Olen vihdoinkin saanut osan julisteistani kehyksiin, ja jee tajusin vihdoinkin kuinka älyttömän kalliita kehykset on. Siis aivan naurettavaa. Mulla olis vielä kehystystä odottamassa Venom spiderimanin seuraksi ja vanha kunnon The good, The bad and The ugly leffaposteri.
Ja paikka mistä nämä ihanuudet olen tilannut on Allposters.
Huomatkaa keskimmäisessä kuvassa L figuuri oikealla kyykkypaskalla / pilkillä.
Tampere kuplii oli viime vknloppuna ja Senni & Lily tuli mun luokse kämppäämään ! Sain kiitokseksi tuon ufo shotin, ja nuo muut pullot alemmassa kuvassa olikin entuudestaan mun kämpällä. Kaikki meni pokémon-juomapeliä pelaten, ja Lily joutui meidän takia juomaan vahingossa 12 shottia putkeen :D Se ilta olikin sitten Lilyn osalta siinä.. oops? Pahoittelut..
Tre kupliista puheenollen, olin itse kumpanakin päivänä Jill Valentinena Re3sta ja päädyin vahingossa mukaan sunnuntaina olleeseen resident evil -ryhmään =))) jee!
Ja tätä en vain voinut kestää aamulla, heräsin kipeänä, voivottelin menemään ja näin maailman suloisimman pikku työkoneen :D Ihana ihana ihana !! ;u; Mun päässä on ollut ihania kuvitelmia siitä lähtien työkoneperheestä joka puurastaa tuolla ulkona menemään.. D'aww...
Mut hei nyt lopetan tai tästä tulee järkyttävä metripäivitys. Apua lol.
They say that roosters do it, with a doodle and a cock !
Antakaas kun kerron teille yhdestä tarkeimmistä naishahmoista mitä mulla on ikinä ollut. Samalla kerron aika vaikeasta asiasta omasta elämästäni, mikä on varmaan ehkä hiukan kiusallista joillekin teistä. Kehotan siis jättämään lukematta eteenpäin, jos uskotte aiheen haittaavan teitä, nimittäin mun toinen puuttuva roolimalli/huoltaja, joka on se pullantuoksuinen ja huolehtiva äityli. Mutta niin, ne omahakuiset roolimallit:
Tank Girl on siis yksi heistä, ja vaikka Gorillazia ei olisikaan koskaan ollut, niin Jamie Hewlett olisi siltikin 100% varmasti suosikkipiirtäjäni. Jamien hahmoissa on aina särmää ja sitä jotakin. Tank girl on aina erityisellä paikalla mun ajatuksissa, samoin Harley Quinn, Uschi Obermaier ja Dolores O'Riordan.
Teksti poikkeaa pahasti yleisistä lyhkäisistä teksteistäni ja yritän päästä blogissa lähemmäs sitä että kerron itsestäni avoimemmin ja tarkemmin.
Oon aina pienestä pitäen yrittänyt etsiä kaikista sarjakuvahahmoista ja julkkiksista jonkinlaista vahvaa, hieman punkkarimaista tai ainakin räväkkää hahmoa naisroolimallikseni. Oon siis asunut isäni kanssa aina siitä eteenpäin kun äiti lähti about 6kk mun syntymän jälkeen, enkä kauheana muista siis mitään siitä ajasta, obviously. Ainoastaan kuvat ja kaikki hämärät tarinat on mukana, mutta koska itse näin ko. henkilön viimeksi about 6-vuotiaana vierailulla ollessani, en voi muistaa ääntä enkä kasvoja.
En koskaan tiedä miten suhtautua aiheeseen, vaikea kaivata jotain mitä ei edes tiedä tai osaa kaivata/ymmärtää. Toisaalta en ole ikinä saanut puhuttua aiheesta ilman että olisin surullinen. Nuorempana hävetti se ettei ole ehjää perhettä, ja antoi muiden lapsien huoritella omaa äitiään ilman että uskalsi sanoa vastaan. Se kaduttaa eniten, mutta minkäs teki. Sitä vaan meni aina niin lukkoon jos joku otti aiheen esille, ja kaikki sukulaiset ja tuntemattomatkin puhuvat aiheesta aina negatiivisesti. En varmaan tunnistaisi henkilöä jos kadulla kävelisi vastaan. En koskaan ole päässyt puhumaan asiasta täysin kunnolla.
Siitä päästäänkin takaisin "pääaiheeseen", eli vahvoihin naishahmoihin. Ne ovat tavallaan mun heikkous, enkä usko että mun elämä olisi täydellinen ellen pääse jossain vaiheessa todistamaan olevani samassa kastissa. Ei vaan ole mitään hajuakaan mitä tehdä ja miten, että olisi sellainen muiden silmissä. Eniten olen uikuttava lyhyt rääpäle joka pelkää kaikkea, mutta silti haluaisi jossain vaiheessa vain nousta sen yli. Rakastan naishahmoja joilla on oikeasti munaa sanoa ja tehdä mitä vaan, koska sellainen äitikin kuulema oli. Ehkä vähän liikaakin, koska kovin tykätty hän ei tainnut kotikylässään olla. Kaikkien kylällä supistujen juttujen perusteella olen tuon päätelmän yksin joutunut kyhäilemään.
Yksi syy miksi blogiin on ollut niin vaikea saada otetta nykyään on se, etten tiedä mihin suuntaan jatkaa. Jatkanko puhumista päivittäisistä pienistä asioista mitkä eivät oikeastaan liity mun persoonallisuuteen tai ajatuksiin mitenkään, vai puhunko jatkossakin (harvoin, mutta kumminkin) vaikeammista henkilökohtaisista aiheista? Entä jos kuulostankin naurettavalta ilman että itse tajuan sitä? Vaikea tietää. Mutta sen tiedän, että jos saan tämän tekstin vielä julkaistua ja mitään pahaa ei tapahdu, otan askeleen lähemmäs sitä että uskallan puhua ääneen paremmin. Uskallan puhua asioista jotka ovat vaikeita ja ovat olleet mukana koko elämäni.
Aiheet joita varmasti joutuisin silloin käsittelemään ovat masennus, pelokkuus, sosiaalisten tilanteiden pelko ja huono kehonkuva. Tietysti haluan aina, että blogini olisi iloinen paikka jossa voisin unohtaa huolet. Enkä halua saada ketään huonolle tuulelle jos joku vahingossakaan lukee näitä tiettyjä kirjoituksia. Pitäisikö näille olla oma paikkansa/bloginsa? Minulle riittää että olisi vain yksi sivusto missä kertoisin rehellisesti itsestäni, mutta jos joku haluaa ehdottomasti jättää sen takia seuraamatta tekstejäni, ilmoittakoon jotain kautta. Yritän löytää parhaan mahdollisen ratkaisun.
Miten voi tunteakkaan itsensä näin tyhmäksi ihmiseksi kun kerrankin koittaa puhua vakavammin ja syvällisemmin :D Nyt painan julkaise teksti -nappulaa ja hilpaisen keittämään runsaasti kahvia.
Ps. Elämäni on oikeastikin tosi kiva ja tykkään kaikesta mitä mulla on, haluan vaan antaa itsestäni enemmän muille ! Ei siis todellakaan ollut hakusessa mitään angst-tekstiä :D Päinvastoin.
This world is mine for the taking
Huhu. Siis mitenkä voi joku biisi antaa näin paljon jaksamista päivään vuosien jälkeen? En ole siis pahemmin kuunnellut tämän tyyppistä musiikkia aikoihin, mutta.. :--D
You better lose yourself in the music, the moment
You own it, you better never let it go
You only get one shot, do not miss your chance to blow
This opportunity comes once in a lifetime yo !
You own it, you better never let it go
You only get one shot, do not miss your chance to blow
This opportunity comes once in a lifetime yo !
Olo ollut ehkä jotenkin outo koko päivän, tiedä sitten miksi. Aamu oli karsea, mut kaikessa koomisuudessaan oon vaan naureskellut itsekseni sille. Wat?
Enkä oo taaskaan katsonut Dariaa, en! On ehkä yks tärkeimmistä ohjelmista mitä tiiän, katoin sen ihan pienenä joskus iskän kanssa. Kummatkin leffat vhssällä nauhoitettuna ja kaikki kaudet kovolla tallessa.
Ainiin, on ollut tarkoitus jo pitkään kertoa siitä mitä kaikkea ihanaa eräs Ervo-Pervo toi Jaappanista tuliaisiksi. Miten joku voi tuntea näin hyvin parin kuukauden tutustumisen jälkeen, kysynpä vaan. Dude, kiitos oikeasti tosi paljon ! ;--O
Tunnisteet: fiilistely, tuliaiset
Uusi ulkoasu, ei vieläkään tunnu omalta.
Yksi mikä blogissa eniten ärsyttää, on ulkoasu. Miten, kuinka, miksei, ja fuck this shit. Yritän vielä tehdä jotain parempaa, ja etsiä jonkun ei-valmiin taustan.
Tykkään nykyisin kierrellä kirppareita ja vähän leväperäisempiä kirjakauppoja sarjakuvien perässä, kas tässä paska kuva uusimmista kullannupuistani.
Olen ahminut pienestä pitäen x-men sarjakuvia, aina iskän luona käydessä luin niitä ja pienenä muistan mummolassa istuneeni yläkerran "homehuoneessa" (se muuten oli kamala huone, minne tungettiin kaikki rojut + mut aina kun kävin hermoille lol.) lukemassa pienen tytön hämmentyneessä uteliaisuudessa sarjakuvia raamikkaista trikoo asuisista miehistä ja naisista joiden tisseillä olisi pitänyt olla omat ääniefektit.
Mut sain kuulla suru-uutisen tässä kuun alkupuolella. Iskä on heittänyt kaikki spiderman/mustanaamio/x-men sarjakuvat pois.
Reaktioni?
Olen myös katsonut My little ponyn ensimmäisen tuotantokauden about kolmessa päivässä. Awww yeaa.
Tunnisteet: mlp, ulkoasu, x-men
WANTED
Etsin täällä siis aivan tuskissani mikro/minishortseja. Hyviä. Kauniita. Ei siis suomalaisten mittapuulla "lyhkäisiä", jotka peittävät reittäkin. I mean, ughghghargh. Yrittäkää nyt heti, kotiläksynä, etsiä googlen avulla suomenkielisiltä sivuilta xs/s kokoisia shortseja. Materiaali on aika vapaa, mutta niinkuin sanoin, EI tavallisia "pitkiä" shortseja.Tulette etsinnän aikana löytämään mm:
- ********* Julkkis piukeissa minishortseissa! Onko tämä liian rajua? KATSO KOHUKUVAT!!
- Rihannan sensaatio-sääret, nyt esillä!
- Lyhyttäkin lyhyemmät mikroshortsit ovat IN! (artikkeli vuodelta 2006)
- Suomi24/mikä tahansa keskustelupalsta = Uskallanko laittaa shortsit baariin, ilman sukkiksia/legginssejä? (vastaukset ovat joko: A. Ei, jos et halua olla huora. B. Ehdottomasti ;);) Mihin baariin menet? tai C.legginssit ovat kalsarit blälälölälkasjas.
Ja viimeiseksi, päädyin lukemaan jonkun ällöttävän seksi/gangbang tarinan joka sijoittui keittiöön/saunaan, jossa naisella oli mikroshortsit.
Mun kesä tulee olemaan kauhea, tuun kulkemaan joka paikassa oma-saksimissani "shortseissa".
Tunnisteet: mikroshortsit, minishortsit
Don't ever look back or the zombies will get you
Millä sanoilla mun pitäiskään aloittaa. Aiiivan.It's MISSU TIME !
Mulla on hulluna blogattavaa, koska pari viime kuukautta on ollut aikamoista laiskottelua ja energian keräämistä. Varmaan parhain varoittaa teitä kaikkia, että mulla ei riitä mihinkään ylimääräiseen (etc. bloggaamiseen, urheiluun, sosiaalisoitumiseen) energiaa talvisin.
Olen lahna.
Nukun talviunia.
Horrostan.
Olisin astetta muumimpi jos vielä söisin havuja.
Mutta, heih. Mäpä laitan tähän kivasti pikkuisen tekstin jossa selitän mitä asioita tulen parin päivän aikana laukomaan tänne iha hulluna! Kirjoitan aika lyhkäsen mutta kuvatäytteisen merkinnän joulusta, hieman asiaa pienestä corgipojusta nimeltään Diesel Tipton, Desucon frostbitesta (ei paljoa kuvia eikä tekstiä!) sekä kaikesta mitä olen täällä Tampereella mässännyt.
Siis pakkohan mun on kirjottaa ruoasta, tykkään siitä niin vitsisti.
Esim. nämä pikku donitsit kutsuvat mua joka yö luokseen.. DAMN YOU TO HELL no ehkä yks vielä !
Tunnisteet: infoa
Something old, something new - but the feeling stays the same
Kuunnelkaa, nauttikaa, pitäkää pieni hetki rauhassa itsellenne!
Simon & Garfunkel - sounds of silence
The Mamas & The Papas - California dreamin
Jeff Buckley - Hallelujah
Robbie Wiliams & Frank Sinatra - It was a very good year
Ville Valo & Natalia Avelon
Blondie Vs. The Doors - Rapture Riders
Joshua Fit The Battle Of Jericho - Hugh Laurie
Nina Simone - Feeling good
Ja sitten mun lemppari leffamusaakkia:
For A Few Dollars More- Ennio Morricone
The Ecstasy of Gold - Ennio Morricone
Emilia Torrini - Gollum's song
REPO! The Genetic Opera - Chase the Morning
Repo! The Genetic Opera - Zydrate Anatomy
Kikujirō no Natsu - Joe Hisaishi
The Godfather - Speak softly love
東京流れ者 渡哲也 / Tokyo nagaremono theme
Ja tärkein biisi viimeisenä, mun lapsuuden isoin asia ikinä. En pysty kuuntelemaan ilman että meen mukaan lauluun ja saan kylmiä väreitä..
Tunnisteet: musaa
Ebay, I buy !
Joo ei mulla muuta, Missu kiittää ja kuittaa... UGH.
ketä mä huijaan EN KESTÄ OOTTAA NOITA /HEADSHOT/
Tunnisteet: ebay
Diipadaapa
Tämmöset siis tuli muutama päivä sitten postista noudettua, en nyt jaksa meikata ja pukeutua millään näitä varten, ollut vähän huonoa fiilistä kropasta pidemmän aikaa. Mut sush siitä, etiäpäin !
V E R S A C E for M I S S U
Tarvitseeko paljoa sanoakaan ? Tuolla hämeenkatu 11 H&M:llä siis olin heti 07:27 pihassa tärisemässä, semi lähellä jonon ensimmäisiä. (Huom, "semi" eli n. 25 henkilöä oli edellä mua ?) Onneks oli tosi mukavia h&m:läisiä jotka toi kahvia tai teetä jonottaville, itse toivotin maitokahvin hyvinkin tervetulleeksi...
...En siis ole nukkunut vielä ollenkaan. Viime yö meni Skyrimiä hakatessa (On muuten oikeastikin saakelin kova peli!!) Kunnes tajusin et ai shaisse, munhan pitäis olla jo jonottamassa ! Peruukki päähän, vaatteet niskaan ja meikit päin persettä = Let's GO !
Tässä kuva väsyneestä Missusta taistelun jälkeen.. :
Tälläiset pukupussit ja kassit tuli tuotteiden mukana, on ne vaan niin nättejä.. Whi ! Ja tuo näytetuoksu oli aika mukava, voisin miettiäkin hankkimista.
Ja sitten kaikki yhdessä :) Nyt, syön subwaysta hakemani leivän ja istun. Enkä liiku minnekkään. IKINÄ. Vatsaan sattuu vieläkin, se yksi terävä tönäisy henkarilla ei unohdu helpolla.. :D
Happy Day <3
Tunnisteet: henkkamaukka, hämeenkatu, laukku, mekkoja, versace
Name: Minmi
Minmi So, you've stumbled on to my blog. Poor you! Because this is not a quality blog, and I guess it never will be. I'm just going to ramble about clothes, makeup, games and social problems so if those things aren't close to your heart, feel free to leave.
Find a girlfriend to Wookie 
